8. maaliskuuta 2021

Korona-ajan kuuluisin kyltti haastaa kuvaajansa joka kerta

Kaikki Lehtikuvan kuvaajat tietävät, mitä merkintä ”THL:n monoliitti” tarkoittaa kuvauskeikkalistalla.

Koronavirus on piinannut maailmaa reilun vuoden, ja yhtä pitkään kuvaajat ovat suunnanneet säännöllisesti Helsingissä osoitteeseen Mannerheimintie 166. Siellä sijaitsee Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen (THL) päätoimipaikka, ja sen edustalla kadun varressa kulttimaineeseen kohonnut harmaa THL:n kyltti.

Yhdennäköisyyttä 2001: Avaruusseikkailu -tieteiselokuvan monoliittiin kieltämättä on, mikä selittänee lempinimeä.

Antti Aimo-Koivisto nappasi mustanpuhuvan kuvan 29.1. 2020 eli päivänä, jolloin THL vahvisti ensimmäisen koronatartunnan Suomessa.

Kuvatoimittaja Teemu Salonen kertoo, että kylttiä käydään kuvaamassa suunnilleen joka toinen viikko, ja se on tullut jokaiselle Lehtikuvan kuvaajalle enemmän kuin tutuksi. Lehtikuva myös lähettää kylttikuvia asiakkaille tiheään, yleensä kerran päivässä.

Vaikka THL:n portilla vieraillaan säännöllisesti, kyltti ei kuulu lähimainkaan Lehtikuvan kuvatuimpiin kohteisiin. Kuvaajat käyvät esimerkiksi eduskunnassa nelisen kertaa viikossa, ja jääkiekko-otteluita kuvataan yleensä kerran viikossa tai useammin.

Teemu Salonen kehysti monoliitin ruskan väreillä marraskuun alussa.

Miksi yhtä ja samaa kylttiä täytyy kuvata niin paljon? Salonen huomauttaa, että koronapandemia on iso ja jatkuvaa seurantaa vaativa uutinen. Tartunta- ja kuolinluvut päivittyvät koko ajan, ja siksi myös kuvia täytyy säännöllisesti päivittää.

-Välillä sataa, välillä paistaa. Myös vuodenaikojen vaihtelu täytyy ottaa huomioon.

Kuvaaja Markku Ulander kertoo, että kuvaajien kesken monoliitista on tullut pienoinen vitsi.

-Jokainen yrittää omalla vuorollaan keksiä vähän erilaisen kuvaustavan.

Markku Ulander vei helmikuussa kameran yläilmoihin ”köyhän miehen dronella”: kamera kiinni yksijalkaiseen alustaan ja käsivarsi suoraksi.

Kaikkea muuta kuin tylsä kuvauskohde

Kuvatoimittajan päätyö on kuvittaa STT:n uutisjutut sopivilla kuvilla. Hän valikoi kuvaajan tarjoamista kuvista ne, jotka lähetetään kyseisenä päivänä kuvapalvelun asiakkaille. Kuvatoimittaja tekee jokaiseen kuvaan kuvatekstin ja säätää sävyt kohdalleen, jos kuvaaja ei ole itse sitä ehtinyt tehdä. Ne kuvat, joita ei lähetetä asiakkaille, menevät arkistoon.

THL:n kyltti on liukunut Teemu Salosen silmien editse työvuorossa lukemattomia kertoja. Hän on nähnyt kuvissa syksyistä kullan kellerrystä, lumen peittämiä havuja, hienoja valoja ja varjoja.

-Jos on joku uusi idea, se voi jopa ihmetyttää. Ai tästä saa tällaisenkin kuvan.

Emmi Korhonen leikitteli heijastuksilla toukokuussa.

Toisin kuin moni ehkä veikkaisi, kuvatoimittaja Salonen pitää monoliittia mielenkiintoisena kuvauskohteena. Varioinnin mahdollisuuksia on yllättävän paljon, ja kohde haastaa kuvaajansa kerta toisensa jälkeen.

-Todella paljon tulee eteen hyvännäköisiä kuvia. Näkee, että on tehty hyvää työtä.

Aina ei onni suosi

Vesa Moilanen lähetettiin monoliitille kuvaamaan helmikuun lopulla ankeissa olosuhteissa. Kauniista pakkaskelistä ei ollut tietoakaan, vaan harmaalta taivaalta tihuutti vettä. Suunnitelma kuvauskopterin käyttämisestä meni mönkään, sillä sateella kopteria ei lennätetä.

Moilanen kertoo, että yleensä kyltille saapuessa hän katsoo ensin, mistä suunnasta valo tulee. Sen perusteella hän päättää, kuvataanko tänään myötä- vai vastavaloon.

-Tuolloin valo oli joka suunnasta samanlainen, joten valon näkökulmasta kyltti näytti joka suunnasta samalta. Päätin kuljeskella kyltin ympäri ja ottaa mahdollisimman paljon erilaisia kuvia, joista olisi vara valita päivän tilanteeseen parhaiten sopiva tai sopivat.

Vesa Moilanen vangitsi kuvaansa harmaan sävyjä ja uhkaavaa tunnelmaa helmikuun lopulla.

Kuinka kuvaaja motivoituu kohteista, joita käydään kuvaamassa uudelleen ja uudelleen? Moilasen strategia on paitsi tehdä asiat joka kerta hieman eri tavalla kuin edellisellä kerralla myös pysyä ajan tasalla niistä aiheista, joita kuvataan. Eli lukea uutisia.

Jos THL kertoisi jostain erityisen dramaattisesta koronakäänteestä ja samalle päivälle osuisi kuvauskeikka monoliitille, Moilanen ottaisi paljon salamavaloja mukaan.

-Taustalle synkkiä pilviä, alivalottaisin kuvaa ja samalla valottaisin kyltin. Ja jos olisi aikaa, odottelisin, että joku kävelee maski päässä ohi.

Suosikkikuvassa on liikettä ja draamaa

Sekä Salonen että Moilanen valitsivat toisistaan tietämättä kuvatulvasta suosikikseen Antti Aimo-Koiviston otoksen viime vuoden heinäkuulta. Kylttiä reunustavat tummat puut, ja sen ohitse kiitää ambulanssi.

-Se tuo liikettä ja liittää kuvan hyvin aiheeseen eli terveyteen. Lisäksi mukana on pahaenteistä pilveä. Kuva on otettu nähtävästi laajalla linssillä, ja se ikään kuin ”pakenee” ylöspäin, Salonen sanoo.

Ambulanssi nousee Teemu Salosen ja Vesa Moilasen suosikkikuvassa tärkeään rooliin.

Moilanen lisää, että kuvan ambulanssi muistuttaa pandemian vakavuudesta.

-Dramaattinen valo kirkastaa kyltin ja jättää pilvien kehystämän taivaan sinen syväksi, hän jatkaa perustelujaan.