Henna Viinamäki

18. lokakuuta 2019

Valokuvaaja Ismo Pekkarinen: ”Maailmaa ei voi tuijottaa pillin läpi”

Ismo Pekkarisen luontokuva sydämen muotoisesta lammesta ylhäältä päin kuvattuna.

”Pekkarisen Ismo”, vastaa puhelimeen mies Pohjois-Karjalan Heinävaarassa, 25 kilometriä Joensuusta vielä itään. Ismo Pekkarinen on ammattivalokuvaaja, joka löytää mielenkiintoisia puolia arkisistakin asioista. Hän kuvaa noin 25 000–30 000 ruutua vuodessa – saman verran kuin monella tulee auton matkamittariin kilometrejä.

Kuvan onnistumisen hän pystyy näkemään yleensä jo kameran ruudulta.

”Kun kuva on omasta mielestä hyvä, se on monesti sama ruutu, josta asiakkaat ovat tykänneet. Tämä auttaa myös kuvatessa, kun on oppinut tietämään, minkälainen hyvä kuva voisi olla”, Pekkarinen sanoo sen jälkeen, kun on laskenut kissansa haistelemaan syksyn ensilunta.

Kolmekymmentä vuotta, satojatuhansia kuvia

Ismo Pekkarisen kuvituskuva, jossa rakennusmies seisoo ulkona parvekkeella korjaten ikkunaa.

Pekkarinen ehti harrastaa kuvausta lähes kaksi vuosikymmentä, ennen kuin alkoi kuvata ammatikseen vuonna 2006. Lehtikuvan kanssa yhteistyötä on takana kymmenisen vuotta. Harrastuksen alkuaikoina kuvattiin filmikameroilla, ja Pekkarisen mukaan moni asia on muuttunut helpommaksi.

”Vaikeusaste on ollut ihan toista luokkaa kuin tänä päivänä esimerkiksi revontulikuvissa tai pimeäkuvauksessa ylipäätään.”

Kuvia Pekkarisella on satojatuhansia, eivätkä kaikki niistä edes löydy Lehtikuvan kuvakaupasta.

”Varastosta löytyy toisinaan ajankohtaisia kuvia, joita olen tarkoituksella säästänyt. Asiakkaat käyttävät mieluummin uudempaa kuvaa silloin, kun sitä on saatavilla”, Pekkarinen sanoo.

”Teknisesti kuvien pitäisi olla koko ajan parempia, ja toisaalta ympäristö muuttuu, kun tekniikka menee niin nopeasti eteenpäin. Parin–kolmen vuoden päästä tänään otetut kuvat kännyköistä ovat auttamattoman vanhan näköisiä.”

Itse valokuvaaminen vie lopulta aika pienen siivun Pekkarisen työpäivästä. Työpäivään kuuluu myös suunnittelua ja siirtymistä kuvauspaikkojen välillä. Lisäksi kuvien käsittely vie aikaa. Viikosta ja vuodenajasta riippuen kahdeksan tunnin työpäivä ei välttämättä riitä, varsinkaan kesällä.

”Matkakuvia kuvatessa on koko ajan töissä, ja rajaa loman ja työn välille on vaikea vetää.”

Materiaalia kahvinkeittimistä marjanpoiminnan kautta Kuusamoon

Ismo Pekkarisen kuvituskuva, jossa nainen tankkaa autoa.

Ismo Pekkarisen kuvien aiheet ovat hyvin monipuolisia: luontoa, rakennettua ympäristöä, arkisia asioita, esineitä sekä symbolisia kuvituskuvia – ja paljon muuta.

Iän ja kokemuksen myötä olen tullut vähemmän aiheriippuvaiseksi. Pystyn innostumaan melkein aiheesta kuin aiheesta ja nauttimaan jopa ihan älyttömistäkin aiheista, jotka ovat ehkä jonkun muun mielestä tyhmiä kuvattavia.

Aihetta tärkeämpää on usein sisältö.

”Tuntuu hienommalta ottaa kuva idean pohjalta kuin ottaa kamera käteen ja räiskäistä. Idea ensin ja sitten kuva, se tuntuu hyvältä ja omimmalta tavalta kuvata.”

Stradivarius ja saimaannorppa yllättivät

Ismo Pekkarisen kuvituskuva Stradivariuksen viulun kopiosta.

Minkälainen kuva on hyvä ja toimiva?

”Pelkistetty aihe toimii monesti paremmin. Pyrin ottamaan kuvasta ylimääräiset romppeet pois, ja asiakkaatkin mieluusti haluavat pelkistettyjä kuvia, joissa on menty asian ytimeen”, Pekkarinen miettii.

”Luontokuvissa laatu on tärkeää: kun kuva tehdään ajan kanssa, se nostaa kuvan arvoa ja käy paremmin kaupaksi. Luontokuvissa myös ihmisen läsnäolo kuvassa helpottaa myyntiä kovasti.”

Eniten julkaistut kuvat eivät aina ole tuottoisimpia, eivätkä tuottoisimpien kuvien julkaisumäärät välttämättä ole suuria. Välillä tulee yllätyksiäkin.

”Stradivarius-viulun kopiosta otettu kuva oli yllättävän suosittu muutamia vuosia sitten. Myös tiukkaan rajattua kuvaa saimaannorpasta on myyty paljon.”

Kuvaaminen on oppimista

Ismo Pekkarisen ruskakuva Saanatunturilta

Toisinaan Pekkarinen suunnittelee kuvaukset ja tietää tasan tarkkaan, mitä lähtee kuvaamaan. Joskus hän antaa inspiraation ohjata.

Suunnitelluista kuvistakaan ei aina tule hyviä, ja joskus suunnittelemattomista kuvista saa hienoja ex tempore. Koskaan ei ole kuvaajana valmis.

Pekkarinen pyrkii reagoimaan päivänpolttaviin tapahtumiin nopeasti. Aina ei kuitenkaan ehdi tai hoksaa.

”Joskus joku aihe pyörii uutisissa, ja menee monta tuntia ennen kuin myöhäsytytyksellä hoksaan, että sitä olisi pitänyt kuvata. Tässä olisi parantamisen varaa.”

Studiossa tietyt muuttujat, kuten valot ja taustat, pystyy vakioimaan, jolloin esimerkiksi symbolikuvissa lopputulosta pystyy kontrolloimaan paremmin. Kun toimitaan luonnon kanssa, edessä oleva on aina arvoitus.

”Kerran olin viikon Lapissa kuvaamassa, ja satoi koko ajan. Sää on armoton. Luovuutta on se, että osaa sovittaa aiheet olosuhteisiin. Sadekin pitää pystyä käyttämään hyväksi. Kokemusta ja ikää kun on tullut, niin maailmaa ei tuijota kapean pillin läpi.”

”Jos ruppee puulta maistumaan, niin eihän siitä sillon tuu mittään”

Ismo Pekkarisen symbolinen kuvituskuva, jossa on 50 euron seteleitä ja rakennus

Kun kuvaa päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, on välissä hyvä olla hetkiä, jolloin ei ajattele kuvaamista. Pekkarinen on pitänyt ohjenuorana sitä, että välissä on päiviä, jolloin hän kuvaa vähemmän.

Me ei olla koneita. Päänuppi vaatii pienen levon, että jaksaa painaa ja pystyy pitämään vireyttä yllä. Jos ruppee puulta maistumaan, niin eihän siitä [kuvaamisesta] sillon tuu mittään.

”Varsinaisesti en kuitenkaan ole koskaan kyllästynyt kuvaamiseen. Välillä on fiilis väkisin heittelystä, mutta ammattitaitoa on se, että pystyy tuottamaan kuvaa silloinkin, kun inspiraatio ei ole huipussaan.”

Ismo Pekkarinen

Ismo Pekkarinen lähettää kiitokset kaikille hänen kuviaan käyttäneille.

Lehtikuva etsii kumppaneita kotimaisista kuvaajista. Lue lisää!