Uutinen edellä, Martti ja kamera perässä – Lehtikuvan konkarin ura kesti neljä vuosikymmentä

Uutiskuvaaja Martti Kainulainen maata rötköttää tuolilla eduskunnassa.
SMP:n puheenjohtaja Veikko Vennamo ikuistettiin nukkumassa eduskunnan käytävällä joulukuussa 1977. Martti Kainulainen poseerasi samaan tyyliin valtiosalissa syyskuussa 2011. Lehtikuva / Markku Ulander

Lehtikuvassa siirrytään ensi viikolla martittomaan aikakauteen. Liki neljä vuosikymmentä kestänyt ajanjakso suomalaista kuvajournalismia muuttuu historiaksi, kun uutiskuvaaja Martti Kainulaisen nimi katoaa toimituksen vuoro- ja keikkalistoilta

Joulukuun alussa 65 vuotta täyttävä Kainulainen ei lukeudu ammattilaisiin, jotka ripustavat työvälineet naulaan eläkepäivien alkaessa. Päinvastoin, sillä hän on suunnitellut perustuvansa ateljeen. Innoittajana toimii Kainulaisen synnyinkaupungissa Kuopiossa 1800–1900-lukujen vaihteessa vaikuttaneen Victor Barsokevitschin valokuvaamo.

Aion ruveta ottamaan tällaisia vanhanaikaisia perhekuvia. Vakavahenkistä ateljee-kuvausta, jossa ei lähtökohtaisesti paljon naureskella.
kuvaaja Martti Kainulainen, STT

Studiotarpeita Kainulainen on kerännyt hiljakseen kokoon viimeisen vuosikymmenen aikana.

Mulla on jo esimerkiksi valot ja puolentusinaa Espanjasta hankittua käsinmaalattua taustaa valmiina.

Nyt haussa on vielä tarkoitukseen sopiva liiketila ”ratikkareitin
varrelta”.

Sääkuvaekspertti

Uutiskuvaaja Martti Kainulainen sihtailee kamerallaan eduskunnassa.
Kainulainen on ehtinyt seurata Lehtikuva-uransa aikana 15:n hallituksen työskentelyä. Lehtikuva / Kimmo Mäntylä

Vuosikymmenten ajan Kainulaisen työpäiviä on raamittanut sama perusrunko: aamut kuluvat oikeustalolla, päivällä kuvataan politiikkaa ja taloutta ja illat sekä viikonloput urheilua. Toki uutiskuvaajan työssä on saanut tottua myös siihen, että yllättävät tilanteet sekoittavat totuttuja raameja tämän tästä.

Pidemmät työkeikat rikkovat rytmiä nekin – esimerkiksi kesä- ja talviolympialaisia Kainulainen on kuvannut peräti 16 kertaa, muista urheilun arvokisoista puhumattakaan.

Uutiskuvaaja Martti Kainulainen kypärä päässä jääkiekkokaukalon laidalla.
Kainulainen oli asemissa kaukalon reunalla, kun Suomi ja Valko-Venäjä kohtasivat jääkiekon MM-kisoissa Helsingissä vuonna 2012. Lehtikuva / Jussi Nukari

Kainulainen epäilee, että eläkkeellä totutuista rutiineista irrottautuminen tulee olemaan haastavinta aamun varhaisina hetkinä. Työpäivät kun ovat usein alkaneet jo kotipihalla.

Lehtikuvahan on Suomen johtava sääkuvatoimisto. Meillä jokainen kuvaaja katsoo herättyään ulos ja ottaa tarvittaessa säähän liittyvät kuvat, vaikka lumenluonnista.

Muurinmurtaja

Martti Kainulainen pitelee kehystettyä valokuvaa Berliinin muurin murtumisesta ja kahta muurin palasta.
Kainulainen poseeraa Berliinissä vuonna 1989 ottamansa valokuvan vieressä kädessään kaksi ikonisesta muurista irrotettua palasta. Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Kun siltainsinööriksi itsensä lukenut Kainulainen aloitti työuransa Lehtikuvassa vuonna 1980, hänet lähetettiin liki yksin tein työmatkalle Puolaan. Lech Walesa oli valittu Gdanskin telakan lakkojohtajaksi ja hän oli noussut kommunismin vastaisen vapaustaistelun symboliksi.

Seuraavina vuosina Kainulainen kiersi työn merkeissä lukuisia itäblokin maita. Syksyllä 1989 hänet oli lennätetty Berliiniin, jossa hän sai lopulta todistaa Saksoja jakaneen muurin murtumista. Tuon hetken Kainulainen nimeää uransa kohokohdaksi – ja jatkaa sitten tyyppisavolaiseen tapaansa:

Aina välillä heräänkin öisin siihen ajatukseen, että olinko se minä, joka hävitin sosialismin Euroopasta.

Heti perään Kainulainen lisää, että uutiskuvaajilla on tapana korostaa sitä, kuinka he ovat olleet paikan päällä todistamassa ja taltioimassa tärkeitä tapahtumia. Hän haluaa kuitenkin jakaa kiitosta toimituksessa työskentelevälle väelle.

Kaikki se journalistinen taustatyö on aina ollut tosin hyvin tehtyä. Kuvaajan tehtävä on mennä paikalla ja ottaa ne kuvat, mutta yhdellekään keikalle ei ole tarvinnut lähteä ilman hyviä eväitä.

Drone-ässä

Vanha kamera ja lehtileike, jossa näkyvän kuvan Martti Kainulainen on kyseisellä kameralla ottanut.
Kainulaisen ensimmäinen lehdessä julkaistu kuva on otettu Exakta Varex -kameralla vuonna 1970. Kuva / Martti Kainulainen

Kainulaisen ensimmäinen työnäyte on peräisin vuodelta 1970, kun oikeaan aikaan oikeaan paikkaan sattuneen koulupojan otos tieltä suistuneesta autosta julkaistiin Savo-lehdessä.

Vuosikymmenten saatossa tutuksi ovat tulleet monet eri työvälineet ja teknologiat. Viime vuonna julkaistussa STT Viestintäpalveluiden blogihaastattelussa Kainulainen kertoi kuvaamisen käyneen helpommaksi ja asetelman kääntyneen niin päin, että alalle tulijat opastavat usein konkareita uusissa asioissa.

Uutiskuvaaja Martti Kainulainen esittelee rikkoutunutta kuvauskopteria.
Kainulaisella on ollut epäonnea kuvauskoptereiden kanssa. Lehtikuva / Markku Ulander

Työuran loppupuolella Kainulainen on ottanut haltuun myös drone-kuvauksen, joskin pienten kommellusten kautta.

Mä oon henkilökohtaisesti pudottanut, kadottanut tai rikkonut kolme tällaista kuvauskopteria. Hävittäjä-ässätittelin saavuttaa viidellä ilmavoitolla, joten multa puuttuu enää kaksi.


Marraskuun kuvanosto: Miten kuvata harmaata ja hämärää?

Sitomisleikkejä ja kevyttä kertomakirjallisuutta harrastavat tietävät harmaalla olevan puolensataa sävyä*. Suomen marraskuun kokeneille tässä ei toki ole mitään uutta.

Kun luonnonvaloa on niukalti tarjolla ja ruskan värikirjo on muisto vain, voi näyttävien kuvien ottaminen olla vaikeaa. Lehtikuvan Heikki Saukkomaa kehottaa lähestymään tilannetta nöyrästi: on vaativaa olla herkkä harmaudelle ja hiljaisuudelle.

Anna harmauden ja pimeyden näkyä, ja tee pienistä elementeistä se kuva. Less is more sopii tähän ohjeeksi.
kuvaaja Heikki Saukkomaa

Jos hämärässä kuvaa käsivaralla ja lyhyillä valotusajoilla, kuvat tärähtävät helposti. Kameran ISO-herkkyyden arvoa suurentamalla valon aiheuttama signaali kuitenkin vahvistuu, mikä mahdollistaa lyhyemmät valotusajat. Toinen hyvä vaihtoehto on käyttää jalustaa, Saukkomaa sanoo.

Valottomien päivien kuvia

Mutta miten tulisi kuvittaa uutisia, joiden keskeinen sisältö on se, että nyt on harmaata ja pimeää? Kuten uutista, jonka STT julkaisi 16. marraskuuta viime vuonna ja otsikoi seuraavasti: ”Marraskuun alussa synkintä oli Kouvolassa, jossa aurinko ei ole paistanut lainkaan – huomenna valoa saadaan lähes koko maahan, Kouvolaankin.”

Asiakkaille luvattiin uutisen yhteyteen luvattiin tuoretta kuvaa. Kouvolaan saakka ei kuvaajaa lähetetty. Loppusyksyn alakuloisia maisemia löytyi yhtä lailla Helsingistä, jossa Antti Aimo-Koivisto nappasi tarvittavat ruudut koirapuiston kävijöistä.

Oransseihin valjaisiin puettu koira istuu selin kameraan ja katselee taka-alalla näkyviä muita koiria omistajineen.
Sekarotuinen Vieno tarkasteli muita koiria matkan päästä perjantaina 16. marraskuuta 2018. Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

.

Heikki Saukkomaa oli taltioinut harmaan sävyjä vajaa viikko aikaisemmin, kun STT:n uutinen kertoi isänpäivää vietettävän harmaassa tihkusateessa.

Harmaanvärisiä elementtikerrostaloja.
Luonto on usein vahvasti esillä sääjuttujen kuvituksissa, mutta taitava kuvaaja hyödyntää myös rakennettua ympäristöä tilanteen mukaan. Lehtikuva / Heikki Saukkomaa

.

Muutamia keltaisia vaahteranlehtiä on vielä kiinni puun oksissa.
Viime vuonna isänpäivän tienoilla ruskan väriloistosta oli enää rippeet jäljellä. Lehtikuva / Heikki Saukkomaa

.

Sää on usein uutinen silloinkin, kun siinä ei tapahdu suurta muutosta

Vuoden mittaan uutistoimistossa kirjoitetaan melkonen pino sääjuttuja. Lämpöennätykset ja myrskyt ovat itsestäänselviä uutisia, mutta usein on niinkin, ettei välittömässä näköpiirissä ole luvassa äkillisiä muutoksia. Marraskuinen harmaus jatkuu koko maassa, povasi 12.11.2018 kirjoitettu uutinen lakoniseen sävyyn.

Patsas puiden oksien takaa kuvattuna.
Marraskuista tunnelmaa tuo koko maassa myös ajoittainen tihkusade, STT kertoi 12. marraskuuta 2018. Lehtikuva / Mesut Turan

.

Lehtikuvan työntekijät ottavat jatkuvasti ajattomia kuvituskuvia keikkojen yhteydessä. Vesa Moilanen poikkesi viime marraskuun alkupuolella Mäntyniemessä, jossa presidentti Sauli Niinistö tapasi EU-parlamentin suurimman ryhmän EPP:n jäseniä. Päivän aikana muistikortille tallentui myös sumun keskellä uiskennelleita vesilintuja.

Lintu ui vedessä, taustalla näkyy sumun keskeltä Helsingin Seurasaari.
Sumu verhosi Seurasaarta Helsingissä 7. marraskuuta 2018. Lehtikuva / Vesa Moilanen

.

Tummaan takkiin pukeutunut nainen kävelee sateenvarjo kädessään kaupungilla.
Marraskuinen katunäkymä Helsingissä olisi sopinut sääuutisen kuvitukseksi useampanakin päivänä. Lehtikuva / Vesa Moilanen

.

Aurinko pilkistää tunturin takaa.
Harmaan verhon takaa kurkistellut aurinko tarjoili niukasti valoa Rukan maisemiin Kuusamossa viime marraskuussa. Lehtikuva / Vesa Moilanen

*Fifty Shades of Grey on brittikirjailija E. L. Jamesin BDSM-seksiä käsittelevän viihderomaanitrilogian ensimmäinen osa.


Tekstirobotti toistaa journalismin vanhoja vinoumia, ellei sitä opeteta oikein

Bisnesasuisen naisen, farkkumiehen ja pukumiehen jalat.
Lehtikuva / Heikki Saukkomaa

Viime vuosina useat mediat ovat pyrkineet tasapainottamaan sisältöjensä moniäänisyyttä ja tarjoamaan enemmän tilaa julkisuudessa harvemmin kuultujen ihmisten mielipiteille. Huomiota on kiinnitetty esimerkiksi sisällöissä ilmenevän sukupuolivinouman korjaamiseen: STT:ssä sukupuolten välistä epätasa-arvoa on selvitetty esimerkiksi Merkkipäiväpalvelun syntymäpäivähaastattelujen kohdalla.

Journalismin vinoumat heijastelevat yhteiskunnassa
esiintyviä vinoumia. Ne ovat syntyneet ajan saatossa ja niiden tiedostaminen ei
aina ole helppoa.

Vinoumat säilyvät osin käytännönläheisistä syistä. Toimittajan on esimerkiksi helpompaa ottaa yhteyttä tuttuun haastateltavaan kuin ryhtyä etsimään mahdollisesti yhtä pätevää henkilöä kommentteja antamaan.

Tai jos toimittaja esimerkiksi tietää, että tiettyyn aihepiiriin on perehtynyt kaksi suomalaista tutkijaa, joista toinen vastaa yhteydenottoihin heti ja toista on usein vaikea saada kiinni, on hyvin todennäköistä, että ainakin kiireisissä uutistilanteissa hän tukeutuu ensin mainittuun haastateltavaan.

Uutismateriaalin moniäänisyys syyniin

Tummaihoinen isä laittaa ruokaa keittiössä, pieni tytär ottaa tukea syöttötuolista.
Lehtikuva / Jarno Mela

Ongelmien tiedostaminen ei usein riitä vallitsevan tilanteen
muuttamiseen, vaan moniäänisemmän journalismin kehittämiseen tarvitaan myös työkaluja.

Tähän tarpeeseen pyrkii omalta osaltaan vastaamaan Moniäänisyysmittari-palvelu, joka on mukana Uutisraivaaja-kilpailussa. Mittarin on tarkoitus auttaa toimituksia hahmottamaan, keiden ääni kuuluu julkisessa keskustelussa.

Moniäänisyysmittaria on alkuvaiheessa kehitetty STT:n ja
Ylen uutisarkistojen pohjalta. STT:n näkökulmasta palvelu on kiinnostava muun
muassa siksi, että se auttaa ymmärtämään digitaalisen uutisarkiston arvoa
kieliteknologiasovellusten opetusmateriaalina.

Eettisestä näkökulmasta on pulmallista, jos tekstisisältöjä tuottavia ”uutisrobotteja” opetetaan datalla, joka sisältää ongelmallisia piilorakenteita, mutta näitä vääristymiä ei tunnisteta.

Robotin taustalla toimiva kielimalli oppii toistamaan lähdeaineiston vinoumat, mitä ikinä ne ovatkaan.
liiketoimintapäällikkö Pihla Lehmusjoki, STT

Lehmusjoen mukaan kyse on ennen muuta älykkäiden
uutisrobottien ongelmasta. Vinoumien vaaroja on helpompi ehkäistä, jos robotti
kirjoittaa uutisia sille erikseen kirjoitettujen template-tekstien pohjalta.

Robotiikkapäivä luvassa lokakuussa

Kaksi lelurobottia, joista toiseen on liimattu STT:n logo, seisoo pöydällä.
Lehtikuva / Vesa Moilanen

Uutisautomaatiosovellusten kehittäminen on herättänyt
toimituksissa pelkoja siitä, että robotit korvaavat – jos ei nyt aivan kaikkia
toimittajia – niin ainakin osan heistä. Toisaalta on toivottu, että journalisteilla
olisi paremmat edellytykset perehtyä monimutkaisiin aiheisiin ja tehtäviin robottien
kirjoittaessa yksinkertaisimpia uutisia.

Näistä odotuksista ja toiveista, kuten myös uuteen teknologiaan liittyvistä eettisistä kysymyksistä ja haasteista, keskustellaan STT:n Robotiikkapäivässä 14. lokakuuta. Aamupäivällä järjestettävän tapahtuman tarkempi ohjelma välitetään ilmoittautuneille myöhemmin.

Jos kiinnostuit Robotiikkapäivästä, voit ottaa yhteyttä STT:n Mediapalveluihin: mediapalvelut(at)stt.fi, (09) 6958 1334


STT valjastaa uutta teknologiaa kuvaajien oikeuksien puolustamiseen

Nainen seuraa pikkukiikareilla eduskunnan istuntoa joulukuussa 1965 otetussa mustavalkoisessa kuvassa.
Ilman voimassa olevaa julkaisulupaa kuvan julkaisu katsotaan tekijänoikeusrikkomukseksi. Lehtikuva / Pentti Koskinen

STT on aloittanut yhteistyön tanskalaisyritys Copyright Agentin kanssa Lehtikuvan kuvien tekijänoikeuksien valvomisessa.

Suomen suurimpana
kuvatoimistona Lehtikuva edustaa lukuisia kotimaisia ja ulkomaisia valokuvaajia
ja kuvatoimistoja ja on siksi velvoitettu varmistamaan, ettei Lehtikuvan omia
tai sen edustuksessa olevia kuvia käytetä tekijänoikeuden vastaisesti ilman
julkaisulisenssiä. Lehtikuva on sitoutunut varmistamaan, että valokuvaajat
saavat korvauksen kuviensa julkaisusta.

Copyright Agent on tekijänoikeusrikkomusten
selvityksiin erikoistunut yritys, joka tekee yhteistyötä kaikkien
pohjoismaisten uutiskuvatoimistojen kanssa. Copyright
Agent etsii ilman lisenssiä julkaistuja kuvia internetistä, hoitaa
oikeudenmukaisten korvausten laskutuksen sekä vastaa laskutukseen liittyvästä
asiakaspalvelusta. 

STT on valtuuttanut Copyright Agentin hoitamaan mahdollisten tekijänoikeusrikkomusten selvitys- ja laskutustyön puolestaan. Copyright Agent ottaa siis uutistoimiston puolesta yhteyttä tahoihin, joiden epäillään julkaisseen kuvan tai kuvia tekijänoikeuksien vastaisesti. Epäillyt rikkomukset pyritään tarkistamaan mahdollisimman tarkkaan jo ennakkoon turhien yhteydenottojen välttämiseksi.

Valvontaa ja opastusta

Aiemmin kuvien tekijänoikeusrikkomusten etsiminen oli varsin manuaalista ja aikaa vievää työtä, kertoo Johanna Oksanen, Lehtikuvan kuvahallinnan ja kumppanuuksien päällikkö.

Nykyisin kuvantunnistustekniikoilla kuvia pystyy löytämään automatisoidusti halutulta maantieteelliseltä alueelta. Jos etsitty kuva löytyy verkosta, kuvahaku löytää sen.

Oksasen mukaan tekninen kehitys mahdollistaa tehokkaamman kuvakäyttöjen kartoitustyön, ja yhteistyö Copyright Agentin kanssa on siksi mielekästä.

Vaikka kuvien käyttö on kasvussa, samaan aikaan kuvien käyttöön liittyvät oikeudet ovat usein epäselviä, Oksanen lisää.

Lehtikuva pyrkii valvomaan omia ja edustamiensa kuvaajien oikeuksia, mutta samalla opastamme kuvien oikeuksista.


Kakon kikoillako kultaan? – Näin Leijonat on menestynyt MM-jäillä ensimmäisen mestaruutensa jälkeen

Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue juhli maailmanmestaruutta ensimmäisen kerran vuonna 1995, kun se ryöväsi kultamitalit kisaisäntä Ruotsilta. Vuonna 2011 Leijona-miehistö saavutti jälleen kultaa, mutta paljon useammin loppuottelu on päättynyt suomalaisten kannalta karvaampaan lopputulokseen, kuten oheinen visualisointi MM-kisojen menestyjistä osoittaa.


Miten käy tänä keväänä? Suomi lähti Slovakian turnaukseen ilman nimekkäimpiä NHL-tähtiään ja MM-debytantteja vilisevällä joukkueella. Kosicessa Leijonien puhutuimmaksi pelaajaksi on noussut hyökkääjälupaus Kaapo Kakko, joka on ihastuttanut katsojia tempuillaan ja maalintekotaidoillaan. Viimeisissä alkulohko-otteluissa Kakko ei tosin maalin makuun päässyt.

Alkulohkossaan Suomi hävisi Yhdysvalloille ja Saksalle. Tänään pelattavassa puolivälieräottelussa vastaan asettuu kahden viime vuoden maailmanmestari Ruotsi.

Huom! Blogi-postaus julkaistiin alun perin ennen Slovakian MM-kisojen finaalia. Visualisointi päivitettiin Suomen voiton jälkeen.


STT sai uutissuunnittelun tueksi ratkaisun, jolla kasvattaa ymmärrystä kirjavasta asiakaskunnasta

Mies katsoo kannettavalta tietokoneelta STT Pro -palvelun sisältöä ja kirjoittaa merkintää kalenteriinsa.
Lehtikuva / Heikki Saukkomaa

Kuunpimennys, suomalaisten suhtautumista ilmastonmuutokseen selvittänyt tutkimus ja selvitys nuorten nuuskankäytöstä. Muun muassa nämä ovat suunnittelutietopalvelu STT Pron asiakkaiden eniten klikkaamia sisältöjä viime kuukausilta.

STT:n uutissuunnittelun selkänojan, tapahtumatietopalvelu Pron yhteyteen kehitettiin viime kesänä analytiikkanäkymä. Ratkaisun toteutti STT:n kehityskumppani Webscale, joka nosti onnistuneen projektin vastikään asiakasreferenssiksi verkkosivuillaan.

Data kasvattaa asiakasymmärrystä

STT Prosta kerättyä käyttötietoa päästiin hyödyntämään ensimmäisiä kertoja syksyn mittaan, kun dataa oli kertynyt parilta kuukaudelta. Tällaisen tiedon äärelle pääsyä oli jo ehditty odotella

Pron asiakkaiden joukossa on Suomen suurimpia mediataloja, viestintätoimistoja ja erilaisia yrityksiä ja muita organisaatioita. Koska kirjoa on laidasta laitaan, on erittäin tärkeää nähdä miten yksittäinen asiakas palvelua käyttää ja millaista tietoa sieltä haetaan.
STT:n Mediapalveluiden liiketoimintapäällikkö Pihla Lehmusjoki

Asiakasymmärryksen kasvaessa on havaittu, että käyttötavoissa on suuria eroja asiakasryhmien sisälläkin.

Esimerkiksi media-asiakkaiden kohdalla voi olla niin, että Pro on jo ahkerassa käytössä jollakin tietyllä toimitusosastolla, muttei koko organisaation tasolla. Nyt pystymme paremmin tunnistamaan tällaiset tapaukset, aiemmin siihen ei ollut keinoja.


Helmikuun kuvanosto: Hiihtokuvaus muistuttaa inttiajoista – odotellaan, odotellaan, odotellaan ja palellaan

Näinkin voisi käydä: Iivo Niskanen lykkii mitalinkiilto silmissään kohti asemapaikkaa, jonka uutiskuvaaja Vesa Moilanen on kisaladun varrelta valinnut. Pakkassäässä odotelleen Moilasen sormet ovat jo tunnottomat, eikä hän ole varma siitä, painuuko kameran laukaisupainike pohjaan. Ei auta kuin painella koko kämmenen voimalla.

Esimerkki on kuvitteellinen, mutta mahdollinen. Hiihtokuvaukseen liittyy myös muita ominaispiirteitä, joista Moilanen kertoi ennen lähtöään hiihdon maailmanmestaruuskilpailuihin Itävallan Seefeldiin.

Maastohiihtäjä Iivo Niskanen hiihtää Pyeongchangin olympialaisissa.
Pyeongchangin olympialaisissa Vesa Moilanen kuvasi muun muassa miesten 15+15 kilometrin yhdistelmäkilpailua. Lehtikuva / Vesa Moilanen

Lehtikuva taltioi isoimmat hiihtokilpailut aina kahden kuvaajan voimin: toinen on valmiina maalialueella, toinen reitin varrella. Jos on mahdollista valita, Moilanen lähtee maastoon.

Yleensä pyrin valitsemaan paikan, jossa pääsee ihan lähelle latua ja laajakulmaobjektiivilla kuvatessa taustalle jää hyvä maisema. Samasta paikasta olisi vielä hyvä nähdä toinenkin osa reitistä, jolloin hiihtäjistä saa pitkällä putkella toiset kuvat.
Vesa Moilanen

Maastossa ei käytetä kyynärpäitä

Arvokilpailuissa televisiokameroiden ja valokuvaajien sijoittelu on tarkkaa puuhaa. Kisajärjestäjien edustaja näyttää valokuvaajille kulkureitit ja alueet, joilla voi liikkua sotkematta latuja ja häiritsemättä televisiokuvaajien työtä.

Uutiskuvaaja Vesa Moilanen kävelee ladun viertä kamerakalustoa kantaen.
Vesa Moilanen on työskennellyt Lehtikuvan vakituisena kuvaajana toistakymmentä vuotta. Kuva viime vuoden talviolympialaisista Etelä-Koreasta. Lehtikuva / Timo Jaakonaho

Siitä saa takuulla kuulla seuraavana päivänä, jos näkyy tv-kuvissa. Jos mokaa, niin kaikille kuvaajille voi tulla rajoituksia tai pahimmassa tapauksessa menettää akkreditoinnin.

Kuvatoimistojen välisessä nokkimisjärjestyksessä Lehtikuva on Moilasen mukaan sangen hyvissä asemissa. Nimi on jäänyt mieleen, kun suomalaiset kuvaajat ovat työskennelleet maailmalla vuosikymmenestä toiseen.

.

Hiihtokisoissa maastoon suunnannut kuvaaja saa yleensä työskennellä kaikessa rauhassa, mutta joidenkin lajien kohdalla kollegoiden välinen kilpailu kovenee. Lontoon kesäolympialaisissa vuonna 2012 Moilasta ohjeistettiin hakemaan hyvä paikka juoksuradan päästä puolilta päivin, tuntikausia ennen Usain Boltin juhliin päättynyttä miesten 100 metrin juoksun loppukilpailua.

Kyynärpäätouhut alkoivat siinä vaiheessa, kun vihoviimeiset kuvaajat saapuivat paikalle pari tuntia ennen finaalia. Ja itse kisahan on ohi kymmenessä sekunnissa.

Maastohiihtäjä Kerttu Niskanen hiihtää Pyeongchangin olympialaisissa.
Maalialueella parhaille kuvauspaikoille on tunkua, mutta metsässä kuvaajalla on paremmat mahdollisuudet valita rauhassa mieleisensä asemapaikka. Lehtikuva / Vesa Moilanen

Ajoissa asemiin odottamaan

Kuvauspaikalle on hakeuduttava hyvissä ajoin ennen starttia. Odotellessa on hyvä kerrata kilpailijoiden numeroita: arvokilpailuissa Moilanen yrittää saada kuvat suomalaisurheilijoista ja ainakin kymmenestä potentiaalisesta voittajasta, joiden nimiä hän on kysellyt STT:n urheilutoimittajilta.

Usein jää myös aikaa tarkkailla luontoa ja kuvata sääfeature-tyyppisiä otoksia, joille on kuvatoimistossa aina käyttöä.

Hiihtokuvaushan muistuttaa vähän inttitouhuja. On reppu selässä ja kamera olalla, mennään hyvissä ajoin asemiin ja sitten odotellaan, odotellaan, odotellaan – ja palellaan.

Mieshiihtäjä on kaatunut lumihankeen hiihdon SM-kisoissa.
Kaarre mäen juurella tietää usein kaatumisia. Niitä nähtiin runsaasti Taivalkosken SM-hiihdoissa viime huhtikuussa. Lehtikuva / Vesa Moilanen

.

.


Hyvästi Kamppi! STT muutti metroaseman verran länteen

Suomen Tietotoimisto on muuttanut uusiin tiloihin Helsingin Ruoholahteen. Uusi osoite on Porkkalankatu 20 A, mutta käytännössä STT:n toimitus sijaitsee Itämerenkadun puolella, Kauppakeskus Ruoholahden kiinteistössä.

STT toimii Ruoholahdessa Sanoman tiloissa, Sanoman aulatiloihin johtavien pariovien eteen on kertynyt lumikerros.
STT:n virallinen osoite on Porkkalankatu 20 A. Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Kauppakeskus Ruoholahden rakennus ja mainoskylttejä kuvattuna lumisena talvipäivänä.
Toimitus sijaitsee Kauppakeskus Ruoholahden yhteydessä. Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Siirtyminen Kampista uusiin tiloihin toteutettiin kolmessa vaiheessa runsaan viikon aikana. Kaikki piti suunnitella sitä silmällä pitäen, että uutiskone ei saa yskähdellä saati pysähtyä, vaikka muutossa tapahtuisi jotain yllätyksellistä tai samaan aikaan rysähtäisi päälle iso uutinen.

Esimerkiksi toimituksen muutto hoidettiin kahdessa osassa niin, että meillä oli varakoneet ja varapaikat valmiina kaikille toimituksen tehtäville joko vanhoissa toimitiloissa Kampissa tai uusissa Ruoholahdessa.
24h-toimituksen päällikkö Laura Kolu, STT

Monimutkaista ja -vaiheista muutto-operaatiota helpotti se, että STT:n yövuoro työskentelee Sydneyssä. Yön ja varhaisaamun uutisointi hoidettiin Australian suurimmassa kaupungissa kuin mitään muuttoa ei olisi Suomessa tapahtumassakaan.

Kolun mukaan Sydneyn illassa hoidettiin myös poikkeuksellisesti osa Suomen varhaisaamun uutisvuoroista, mikä toi jatkuvuutta ja varmuutta uutisointiin sen varalta, että Suomen päässä olisi tapahtunut jotain äkillistä tai odottamatonta.

Uutistoimistolla ollut monta kotia

Toimituksen väkeä työpisteillään STT:n tiloissa Ruoholahdessa, etualalla karttapallo.
Muutto toteutettiin useassa vaiheessa reilun viikon aikana. Lehtikuva / Timo Jaakonaho

Uutistoimiston väki ehti viettää Voimataloksi kutsutussa kiinteistössä Kampin ytimessä melko tarkalleen kahdeksan vuotta. Voimataloon STT oli muuttanut sen jälkeen, kun se oli ostanut kuvatoimisto Lehtikuvan vuonna 2010. Yrityskaupat STT oli rahoittanut osittain myymällä Albertinkadulla sijainneen toimitalonsa.

Uutistoimiston vanhemmatkin osoitteet löytyvät kantakaupungin ytimestä. Ennen muuttoa Albertinkadulle STT:n toimitus oli sijainnut Yrjönkadun ja Lönnrotinkadun kulmatalossa, ja tätä ennen muun muassa Hufvudstadsbladetin talossa Mannerheimintiellä ja niin kutsutussa Lehtitalossa Annankadulla.

Suomen Tietotoimiston työntekijöitä ja toimituksen laitteistoa Mannerheimintien toimitiloissa, mustavalkoinen valokuva vuodelta 1967.
Kesällä 1967 STT muutti Annankadulta Mannerheimintielle. Kuvassa uutistoimiston väkeä uudessa osoitteessa. Lehtikuva / Matti Tapola

Siirtymä Ruoholahteen asti on historian valossa iso harppaus. Käytännön uutistyöhön se ei kuitenkaan tuo suuria muutoksia, Kolu arvelee.

Ruoholahdessakin olemme todella keskeisellä paikalla, aivan metron sekä ratikka- ja bussipysäkkien läheisyydessä. Eli tervetuloa vaan!


Verikuu ja pakkashuurut hehkuvat tammikuun kuvissa

Lehtikuvan kuvaajien päiväohjelmat on yleensä suunniteltu valmiiksi vuorokauden verran etukäteen. Uutistoimistotyön luonteeseen kuuluu, että yllättäen eteen tulevissa uutistilanteissa aikatauluja järjestellään ripeästi uusiksi.

Usein päiväohjelmaa täydennetään myös ajankohtaisiin ilmiöihin liittyvillä täsmätoiveilla. Näitä toiveita kuvaajat toteuttavat, jos muilta töiltään ehtivät.

Punertava
Pimennyksen näyttävin osuus eli täydellinen vaihe kesti noin tunnin ajan. Lehtikuva / Jussi Nukari

Sunnuntai-iltana kuvatoimittaja Timo Jaakonaho lähetti kuvauspyynnön täydellisestä kuunpimennyksestä. Paras ajankohta luonnonilmiön bongailuun ja tallentamiseen oli tiedossa varhain maanantaiaamuna, ennen kuvaajien työvuorojen alkamista.

Viesti lähti kuudelle kuvaajalle, joista viisi oli noussut aikaisin aamulla kuuta kuvaamaan.
STT:n kuvatoimittaja Timo Jaakonaho

Jaakonaho huomauttaa, että kuvatoimiston ammattilaiset taltioivat harva se päivä kiinnostavia asioita ja näkymiä myös ilman erillisiä pyyntöjä, samaan tapaan kuin toimittajat pitävät silmänsä auki uutisaiheiden varalta.

Sininen yötaivas ja kuu Helsingissä Länsiväylän yllä.
Kuu tuli esiin pimennyksen jälkeen Helsingissä. Lehtikuva / Heikki Saukkomaa

Niin kutsutun verikuun kuvaamiseen ei ole luvassa uutta tilaisuutta moneen vuoteen. Täydellistä kuunpimennystä voi ihailla Suomessa seuraavan kerran vasta vuonna 2025.

Parhaat pakkaskuvapaikat löytyvät Kauppatorin kupeesta

Seuraava toive saapui kuvaajien WhatsApp-ryhmään varhain tiistaiaamuna. Itse aamuvuoroon matkalla ollut Jaakonaho toivoi tällä kertaa otoksia kireästä pakkaspäivästä.

Nouseva aurinko saa jään ja höyryn hehkumaan oranssinkirjavana Helsingin Kauppatorin rannassa.
Kauppatorin ranta hehkui aamuauringossa. Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Talven pakkasennätys, 36,6 miinusastetta, oli tehty maanantaina Sallassa. Tiistaiksi eteläiseenkin Suomeen ennustettiin sellaisia lukemia, että useissa maakunnissa annettiin pakkasvaroitus.

Tällä kertaa neljä kuvaajaa tarttui toimeen. Kaikki olivat hakeutuneet pakkaskuva-apajille Kauppatorin kupeeseen.

Uimari höyryää talvisena aamuna Allas Sea Pool -merikylpylässä Helsingissä.
Merikylpylässä uitiin kireästä pakkasesta huolimatta. Lehtikuva / Markku Ulander

Kyse ei ollut sattumasta, vaan kokemuksesta ja kyvystä hahmottaa sitä, miten eri ympäristöt toimivat kuvauskohteina eri olosuhteissa.

Siellä on hyvä paikka kuvata, kun merestä ja uima-altaista nousee höyryä kovilla pakkasilla.

Urheilu-asuun ja pipoon pukeutunut nainen ottaa kuvaa auringonnoususta talvisena aamuna Helsingin Kauppatorin rannassa.
Jään ja valon yhdistelmä kiinnosti muitakin kuin ammattikuvaajia. Lehtikuva / Heikki Saukkomaa

Kumppaniesittelyssä Webscale: Enemmän ymmärrystä, vähemmän sähköpostipingistä

Tässä sarjassa esitellään eri tahoja, joiden kanssa Suomen Tietotoimisto tekee yhteistyötä. Sarjan toisessa osassa STT:n projektipäällikkö Henna Viinamäki ja ohjelmistokehitys- ja konsulttiyritys Webscalen myyntijohtaja Tero Kauhanen kertovat hyödyistä, joita ohjelmistokehittäjien työskentely asiakkaan tiloissa tuo.

Mies ja nainen keskustelevat hyväntuulisen näköisinä työpöydän äärellä.
Webscalen Mika Catani ja STT:n Henna Viinamäki ovat hioneet syksyn ajan Lehtikuvan uutta kuvakauppaa julkaisukuntoon. Lehtikuva / Heikki Saukkomaa

Parikymmentä askelta. Kun STT:n projektipäällikkö Henna Viinamäki nousee työpisteensä ääreltä ja taittaa tämän matkan, hän on jo suorassa keskusteluyhteydessä kehityskumppanin ohjelmistokehittäjien kanssa. Suunnittelu- ja tilannepalavereita ei hoidetakaan pikaviestintäsovellusten tai videoyhteyden kautta, vaan koodareiden kanssa samassa huoneessa STT:n tiloissa.

Kun Viinamäki aloitti työt uutistoimistossa syyskuussa, hän siirtyi kokonaan uudelle toimialalle ja sai samalla luotsattavakseen pitkään käynnissä olleen kehitysprojektin. Lehtikuvan kuvakaupan perusteellinen uudistaminen oli keskeytynyt henkilövaihdosten ja kehityskumppanin vaihtumisen myötä.

Pian tämän jälkeen sovittiin, että kaksi uuden partnerin Webscalen ohjelmistokehittäjää asettuu loppuvuodeksi työskentelemään uutistoimiston tiloihin. Fyysinen läheisyys vähentää arpomista ja tiedonkulun katkoksia, Viinamäki uskoo.

Kasvokkain on helpompi kysyä asioista ja oppii nopeammin, että millainen tyyppi toinen on. Kun yhteinen ymmärrys kasvaa, puolin ja toisin pystytään tekemään valistuneempia ratkaisuja.
STT:n projektipäällikkö Henna Viinamäki

Jalkautumista asiakkaiden luokse

Kaksi miestä, joista toinen tekee muistiinpanoja kalenteriin, istuu keltaisissa tuoleissa toimistossa ja keskustelee keskenään.
STT kehittää monia palveluitaan ja tuotteitaan eri kehityskumppanien kanssa. Lehtikuva / Heikki Saukkomaa

Webscalen näkökulmasta STT:n kanssa toteutettu yhteistyömalli on varsin tavanomainen. Kuluvana syksynä puolet yrityksen projekteista on toteutettu pääsääntöisesti asiakkaan tiloissa.

Ketterässä ohjelmistokehityksessä jatkuva vuoropuhelu on oleellista ja usein tämä toteutuu helpoiten olemalla samassa tilassa asiakkaan kanssa.
Webscalen myyntijohtaja Tero Kauhanen

Tiedonkulun nopeutumisen lisäksi tällainen työskentelymalli helpottaa projektin edistymisen seuraamista, Kauhanen mainitsee.

Media-alan tuntemus tärkeää

Kuvakaupan kehittämisen lisäksi Webscale vastaa tapahtumatietopalvelu STT Pron ylläpidosta ja kehityksestä. Kun käynnissä on samaan aikaan kaksi projektia, vähintään toisessa riittää aina töitä niin, ettei suvantovaiheita pääse syntymään.

Webscalella on runsaasti kokemusta mediatalojen kanssa työskentelystä. Alan erityispiirteiden tuntemus helpottaa asiakkaiden liiketoimintaan liittyvien odotusten ymmärtämistä, Kauhanen kertoo.

Teknisestä näkökulmasta monissa eri toimialojen hankkeissa on toisaalta paljon samanlaisia piirteitä. Yhteistyön kannalta tärkeintä on löytää asiakkaan tarpeeseen oikea tekninen ratkaisu ja myös kulttuuriin sopivin yhteistyömalli.
Tero Kauhanen

Palikoiden keskusteltava keskenään

Ohjemistokehittäjä tutkii kuvakaupan lähdekoodia tietokoneen näytöltä.
Nykyinen Lehtikuvan kuvakauppa pysyy käytössä siihen asti, että uusi kuvakauppa pystyy palvelemaan kaikkia asiakkaita. Lehtikuva / Heikki Saukkomaa

Lehtikuvan kuvakaupan uudistamisen kaltainen projekti on paljolti viestimistä, Viinamäki sanoo.

Koen, että oma roolini on paitsi muistuttaa loppukäyttäjän olemassaolosta, myös toimia ikään kuin tulkkina IT:n ja liiketoiminnan välillä. Nämä palikat eivät aina puhu samaa kieltä, jolloin toisen osapuolen ymmärtäminen voi olla vaikeaa.
Henna Viinamäki

Yhteisymmärrykseen pääseminen on ollut erityisen tärkeää, kun sekä Viinamäki että Webscalen kehittäjät ovat tulleet mukaan projektiin kesken matkan. Mitä enemmän ohjelmistokehittäjät ymmärtävät sitä, mitä STT:ssä tehdään ja mitkä uutistoimiston tavoitteet ovat, sitä parempia toimintaehdotuksia he voivat proaktiivisesti esittää, Viinamäki kertoo.

Hän uskoo, että valitun yhteistyömallin avulla molemminpuolinen tietotaso nousee korkeammalle kuin jos työtä tehtäisiin enimmäkseen eri paikoissa.

Kommunikointi ja päätöksenteko nopeutuvat, koska sellainen sähköpostipingis, jossa kysellään mitä toinen oikeastaan tarkoittaa, jää hyvin vähiin.
Henna Viinamäki