Lehtikuva 70 vuotta: Kuvatoimisto kasvoi kukoistukseen Sanoman kyljessä

1950-luku muistetaan vuosikymmenenä, jolloin Suomi kansainvälistyi monin tavoin. Olympialaiset Helsingissä vuonna 1952 panivat vauhtia kansainvälistymiskehitykseen, ja kisat vaikuttivat olennaisesti myös kuvatoimisto Lehtikuvan perustamiseen.

Tiedettiin, että Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat tulisivat tarvitsemaan arvokisoista runsaasti kuvia. 1950-luvun alussa molemmat lehdet toimivat kuitenkin ilman omia valokuvaajia. Sanoma Osakeyhtiön pääomistaja Eljas Erkko päättikin perustaa uuden tytäryhtiön hoitamaan lehtien kuva-asioita.

Perustamispäätökseen vaikuttivat myös Sanoman tiivistyneet suhteet ulkomaille, kirjoittaa Risto Jussila kirjasessaan ”Ei sanaa ilman kuvaa – Lehtikuva Oy:n kuusi vuosikymmentä” (2011). Sotavuosien jälkeen Suomeen oli saatavilla entistä enemmän ulkomaista kuvatarjontaa, ja näille kuville tarvittiin erillinen levittäjä.

Lehtikuva Oy:n yhtiösopimus allekirjoitettiin 6. maaliskuuta 1951. Sanoma Osakeyhtiö sai osakkeista 98 kappaletta ja Erkko sekä Juhana Perkki yhden kumpainenkin. Osakeyhtiöön tarvittiin kolme perustajaa, ja emoyhtiössä työskennellyt Perkki kuului Erkon luotettuihin.

Alku ilman omia tiloja

Alkuvaiheessa Lehtikuvalla oli vain muutama työntekijä eikä lainkaan toimitiloja. Niinpä esimerkiksi perustamisvuoden aikana toiminta oli ”joidenkin kotimaisten kuvien hajamyyntiä lukuun ottamatta jokseenkin olematonta”, Jussila kirjoittaa.

Hänen kertomansa tapaus olympiakeväältä 1952 kuvaa hyvin Lehtikuvan korutonta alkutaivalta: Kun sittemmin pitkän uran Lehtikuvalla tehnyt Doris Alén haki yhtiöstä kopistin eli valokuvalaborantin paikkaa, olisi hän halunnut tutustua kuvalaboratorioon yhdessä valokuvaaja Reino Loppisen kanssa. Loppinen esteli vedoten kuvauskiireisiin, mutta myöhemmin Alénille selvisi, ettei Lehtikuvalla ollut vielä laboratoriota laisinkaan.

Kun pimiö sitten saatiin käyttöön, oli se aluksi vanerista kyhätty koppero. Ensimmäinen ”toimistokin” käsitti vain yhden huoneen. Myöhemmin Alén muisteli ihmetellen sitä, että pieni kuvatoimisto selvisi olympiaurakasta.

Kasvu ja kutistuminen

Vaatimattoman alun jälkeen Lehtikuvan toiminta laajeni vähitellen. Aluksi yrityksen asiakkaita olivat Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat. Myös Viikkosanomille ja Me Naiset -lehdelle tehtiin kuvauksia, ja muita lehtiä alkoi tulla asiakkaaksi vähitellen. Lehtikuva kasvoi, ja niin kasvoi myös valokuvaajien ja valokuvauksen arvostus. Vielä 1950-luvulla esimerkiksi käsite kuvajournalismi oli jokseenkin tuntematon, Jussila kirjoittaa.

Kasvava Lehtikuva toimi pitkään Sanoma Osakeyhtiön vanhassa kotikorttelissa Helsingin Ludviginkadulla. Vuosien ja vuosikymmenten kuluessa vähäpätöisestä tytäryhtiöstä sukeutui pohjoismaisittain katsottuna suuri kuvatoimisto. Esimerkiksi 1980-luvulla henkilöstön määrä oli joka vuosi yli 80.

Lehtikuvasta tuli ylivoimaisesti suurin tekijä kotimaan markkinoilla kilpailija Pressfoton ajauduttua konkurssiin syksyllä 1996. Muun muassa teknologian kehitys johti kuitenkin siihen, että henkilöstömäärässä mitattuna yhtiö kutistui huomattavasti huippuvuosiin verrattuna: Esimerkiksi koko kuvalaboratorio lakkautettiin, kun filmikuvaaminenkin loppui. Vuoden 2009 yt-neuvotteluiden jälkeen Lehtikuvassa työskenteli yli puolet vähemmän väkeä kuin suuruuden vuosina.

Suomen Tietotoimisto osti Lehtikuvan Sanoma-konserniin kuuluvalta Sanoma Newsiltä vuonna 2010. Lehtikuvan perustamisen 70-vuotisjuhlavuoden merkeissä STT:n kotisivujen blogissa julkaistaan kuluvan vuoden aikana kuvatoimiston historiaan liittyviä blogikirjoituksia. Marraskuussa Päivälehden Museossa Helsingissä aukeaa Lehtikuvan juhlanäyttely.