Uutiskuvaajan utelias luonto – Jussi Nukari työskenteli Lehtikuvassa yli 40 vuotta

Suomalaisjournalistien tunnelma oli epätoivoinen. STT-Lehtikuvan uutiskuvaaja Jussi Nukari ja toimittaja Maritta Nyström olivat saapuneet pari päivää aikaisemmin Egyptiin Sharm el-Sheikhin kautta, sillä arabikevään 2011 myllerryksen keskellä Kairoon ei voinut lentää. Tavoitteena oli kuitenkin päästä pääkaupunkiin ja kuuluisalle Tahrir-aukiolle, jossa olisi huomenna alkamassa ”miljoonan ihmisen marssi”.

Kaksikko oli etsinyt keinoa päästä taittamaan 500 kilometrin matka läpi kansannousun sekoittaman maan, mutta nyt näytti siltä, että kyytiä ei järjestyisi ja reissu epäonnistuisi. Oli jo myöhäinen ilta, ja suomalaiset olivat syömässä, kun heidän pöytäänsä päätyi norjalainen nainen egyptiläisen miesystävänsä kanssa.

Nukarin mukaan mies oli varsin macho.

Kuultuaan ongelmastamme hän halusi tehdä naisystäväänsä vaikutuksen sillä, miten hän hoitaa asioita. Ja kyllä hän hoitikin.

Egyptiläismies ohjeisti suomalaisia tulemaan yöllä kello yksi ulos hotellin eteen. Heidät poimisi autoonsa kaksi miestä, jotka ajaisivat kaupungin portille odottamaan varhaista aamua, jolloin Sharm el-Sheikhistä saisi poistua maantielle. Suomalaisten tulisi maata auton lattialla ja pysytellä hiljaa. Kyyditsijät eivät tosin hekään puhuisi kuin paikallista kieltä.

Tällä tavoin Nukari ja Nyström päätyivät kuin päätyivätkin Kairoon ja hotelliin aivan Tahrir-aukion viereen. Ulkonaliikkumiskielto oli alkamassa ja suomalaisten vietyä tavaransa sisään hotellin sisäänkäynti oli jo teljetty metallitangoin, olihan lähistöllä poltettu rakennuksia. Tie ulos ja aukiolle löytyi kuitenkin keittiön ja kellarin kautta.

Pari tuntia työskenneltyään suomalaiset palasivat hotelliin ja Nukari alkoi lähettää satelliittilähettimellä kuvia kotitoimitukseen.

Se oli absurdi tilanne, kun istuin siinä hotellihuoneen sängyllä ja sama meteli kuului aukiolta sisälle terassin kautta ja telkkarista CNN:n lähetyksestä.

Kaksi työroolia Lehtikuvassa

Kairosta on pitkä matka Helsinkiin ja Bottalle, jossa Nukari kuvasi kokoomuksen vaalivalvojaisia sunnuntaina. Epäilemättä tunnelmassakin oli eroa, vaikka kansanvallan toteutumisesta on viime kädessä kyse molemmissa tapauksissa. Nukarille Bottan-keikka merkitsi yli 40 vuotta kestäneen Lehtikuva-uran päätöstä.

Vuonna 1982 Nukari opiskeli ja työskenteli Tukholmassa, kun Lehtikuvan toimitusjohtaja Patricia Seppälä houkutteli hänet takaisin Suomeen lupaamalla vakituisen työpaikan. Aluksi Nukari työskenteli kuvatoimittajana ja kuvasi vain päätyön rinnalla. Päätoimisena uutiskuvaajana hän ehti lopulta toimia neljännesvuosisadan ajan. Näiden vuosien aikana työnantaja Lehtikuvakin sulautui osaksi uutistoimisto STT:tä.

1980-luvun alkupuolella valokuvaajien teknisen osaamisen piti olla eri luokkaa kuin nykyään. Nukarin mukaan teknologinen kehitys on antanut suuremmat mahdollisuudet keskittyä sisällöntuotantoon ja visuaalisuuden miettimiseen. Ja kun työn jäljen voi heti tarkistaa kameran näytöltä, vähän erikoisempiakin ideoita on mahdollista kokeilla.

En ole itse ollut koskaan niin tekniikasta kiinnostunut, ja pyrin olemaan aika minimalisti kaluston suhteen. Nykytilanne onkin sopinut minulle hyvin.

Visualisti ja journalisti

Uutiskuvaajana Nukari on dokumentoinut valtavan määrän tapahtumia suomalaisille ja kansainväliselle yleisölle. Nukarin kuvat eivät ole vain visuaalisesti oivaltavia ja vaikuttavia, vaan ne myös välittävät tietoa, sanoo STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen.

Kuvat ovat olleet osa tiedonvälitystä ja ne jäävät elämään digitaalisessa ympäristössä, mikä tekee niistä entistä merkittävämpiä.

Holopaisen mukaan Nukari on myös ollut huippuluokan ammattilainen tiedonhankkijana ja verkostojen luojana. Kun Nukari itse kuvailee työskentelytapojaan, käy nopeasti ilmi, että hän ei ole pelkästään visualisti, vaan näkee tarvittaessa paljon vaivaa löytääkseen uutisia.

Kokemus auttaa tunnistamaan ne tilanteet, joissa uutinen piilee. Uutinenhan ei läheskään aina ole se juttu, mitä on lähdetty alkujaan hakemaan. Kun on jonkinlainen ennakkokokemus siitä, mitä mahdollisesti tapahtuu, ei tarvitse paljon hötkyillä.

Nukari kertoo nauttineensa siitä, että toimittajien kanssa työskennellessä on usein ollut mahdollista kuunnella haastatteluja, ja kuulla paljon sellaistakin, joka ei lopulta päädy mukaan uutistekstiin. Laaja-alaisesti asioista kiinnostuneelle ihmiselle tämä on ollut suorastaan etuoikeus, hän sanoo.

Välillä olen kysynyt haastattelun aikana tai sen päätteeksi jotain sellaista, mikä ei ole ollut keskustelussa vielä esillä. En ole kokenut tällaista osallistumista pahana, toimittaja on sitten voinut päättää, että käyttääkö materiaalia vai ei.

Kokenut, vaan ei kyynistynyt

Lehtikuvalla kaikki kuvaajat kuvaavat kaikkea mahdollista. Uteliaisuus ja tiedonjano ovatkin avuksi työssä, jossa eteen tulee yhtä lailla arkisia palloilukierrosten taltiointeja, ihmisten kohtaamisia kuin suurten uutistapahtumien dokumentointia.

Nukarin uralla vaikeimpia keikkoja on ollut Kaakkois-Aasiaa joulukuussa 2004 koetelleen tsunamin tuhojen seuranta. Ei sinänsä järjestelyiden puolesta, koska kriisitilanteessa ihmisiä on helppo lähestyä ja kollektiivinen auttamisen henki on vahvaa, mutta emotionaalisesti, hän tarkentaa.

Kun on kuvannut esimerkiksi perheensä menettäneitä lapsia, niin ei se voi olla tulematta yöllä uniin.

Monien murheellisten tapahtumien todistaminen ei ole saanut Nukaria kyynistymään.

Pääsääntöisesti ihmiset pyrkivät hyvään, ja kaikilla on samat tarpeet ja halut, turvallinen elämä ja vielä vähän parempi elämä lapsille. Luonnehäiriöisiä johtajia on paljosta syyttäminen.

Sukellus yrittäjän arkeen

Maanantaina Nukari täytti 68 vuotta. Palkkatöiden jälkeiseen aikaan valmistautuminen on pitänyt hänet kiireisenä, sillä Nukari on perustanut oman firman ja on jatkamassa työskentelyä freelancerina.

Viimeiset kolme kuukautta ovat olleet tosi opettavaisia, kun on pitänyt ottaa selvää kaikista asioista. Lehtikuvassahan elämä on ollut helppoa, kun kalusto ja keikat tulevat annettuina.

Helsingin normaalilyseon kasvatti pitää yhteyttä moniin vanhoihin koulukavereihinsa. Näiden urapolut ovat olleet pääosin erilaisia, ja eläkkeelle on usein siirrytty heti, kun se on ollut iän puolesta mahdollista.

Moni kaveri on sanonut, että sulla on ollut hirveän mielenkiintoinen elämä, olet saanut matkustaa ja nähdä kaikenlaista. Ja me on istuttu puvut päällä sisätiloissa koko työelämä.

Hirveesti ei kehtaa valittaa.

.

Näin Jussi Nukari kuvaili valokuvausta STT Viestintäpalveluiden blogissa 2018