Kun reki meinasi lähteä väärille urille eli pohdintaa kuvien monitulkintaisuudesta visuaalisessa viestinnässä

Lehtikuvan jouluperinteenä on ollut lähettää asiakkaillemme ja yhteistyökumppaneillemme tunnelmallisen joulun toivotukset. Samoin toimitaan varmasti lukuisissa muissa yrityksissä ja organisaatioissa, joissa halutaan huomioida työn kautta tuttuja ihmisiä.

Tämänvuotista sähköpostitervehdystä koostaessani etsin arkistostamme viestiin, kuvatoimistomme liiketoimintaan ja brändiin sopivaa kuvaa. Löysinkin kumppanitoimistomme valikoimista hienon kuvan Lapin pakkasyöstä.

Voitaisiin ajatella, että jouluinen tunnelma on kuvassa läsnä, vaikka pukkia ei kuvassa näykään: Hänhän saattaisi olla esimerkiksi torkuilla kodassa ennen pitkää lahjanjakoreissua lasten luokse. Lisäksi poron vetämä reki ja taivaalla näkyvät upeat revontulet henkivät arktista mystiikkaa.

Kuvan merkitykset uuteen pohdintaan

Kuvavalinta tuntui nappiosumalta, kunnes havahduin ajatukseen, että oikeastaan kuva vaikuttaisi symboloivan pikemminkin saamelaista kulttuuria kuin suomalaisen perinteen mukaista joulun viettoa. Sen käyttäminen joulutervehdyksen yhteydessä voitaisiin tulkita ihan aiheellisesti kulttuuriseksi omimiseksi. Päädyin siis jatkamaan kuvaetsintöjä.

Juuri tällä tavoin valokuvien visuaaliseen kudokseen sisältyvät merkitykset ja symbolit saattavat vaikkapa kiireessä jäädä huomioimatta. Ensi alkuun hyvältä vaikuttava kuva saattaa esimerkiksi ilmentää valtasuhteita, jotka eivät pikaisella vilkaisulla kiinnitä huomiotamme. Näin käy helposti varsinkin silloin, kun itse kuuluu valtaväestöön, kuten tässä tapauksessa.

Joulupukki valtaväestön edustajana?

Yllä näkyvän valokuvan pukkihahmo on yksi suomalaisen joulukuvaston avainhahmoista. Tämäkin otos voisi helposti valikoitua mukaan yritysviestinnälliseen joulukuvastoon, onhan aihe kaikille tuttu ja Korvatunturilta matkaan lähtevään joulupukkiin liitetään lähinnä positiivisia mielikuvia.

Mutta toisaalta: Tuuheapartainen pukki on otoksessa hallitsevassa pääroolissa, taustalle sijoitettu saamelaishahmo on sen sijaan anonyymi ja avustavassa roolissa, marginalisoituna. Asetelma ja sommittelu kuvastaa tavallaan saamelaisten ja valtaväestön yhteiskunnallista valtasuhdetta, jossa saamelaiset ovat vähemmistönä, vaikkei joulupukki fiktiivisenä hahmona tietenkään varsinaisesti suomalaisia edustakaan.

Luminen luontokuva henkii rauhaa

Tuore kokemus joulutervehdyskuvan etsinnästä oli itselleni hyvä muistutus siitä, mitä asioita tulisi huomioida oman organisaation visuaalista viestintää suunniteltaessa. Yrityksen arvojen tulee näkyä myös visuaalisessa viestinnässä, ja kuvastoa valitessa on aiheellista pysähtyä tarkastelemaan valokuvien heijastamaa eettisyyttä, tasa-arvoisuutta ja monimuotoisuutta.

Päädyin lopulta valitsemaan joulutervehdyskuvaksi Lehtikuvan kuvan, jossa poro seisoskelee rauhallisen oloisena lumisessa maisemassa. Tähän aikaan vuodesta poro yhdistyy ajatuksissa jouluun ilman punanuttuista pukkiakin. Tässä kuvassa eläin ei kuitenkaan ole valjastettuna ihmisten kulkuvälineeksi, vaan se voi liikkua ja toimia vapaasti, luonnollisessa elinympäristössään.

.