Toimitusharjoittelija ei pääse koronaa pakoon – epidemia näkyy teksteissä ja työskentelyolosuhteissa

Ei kai harjoittelua vain peruta, Minja Viitanen muistelee ajatelleensa, kun massiiviset koronarajoitustoimet alkoivat Suomessa maaliskuun puolivälissä. Tampereen yliopistossa kaksi vuotta journalistiikkaa opiskellut Viitanen oli hakenut kesäksi ohjatun harjoittelun paikkaa STT:stä, koska häntä kiinnosti nimenomaan uutistoimistotyöskentely ja valtakunnallisen, nopealiikkeisen uutiskoneiston toiminta.

Nopeasti selvisi, että alkuvuodesta sovitusta harjoittelujaksosta pidetään kiinni, vaikka oman oppialan töihin tutustumisesta tulisikin erilaista epidemian takia.

Koronarajoitusten takia STT oli siirtynyt keväällä historiansa laajimpaan etätyöjärjestelyyn. Kun Viitanen sitten aloitti harjoittelunsa toukokuussa, hän vietti toimituksessa vain muutaman päivän alkuperehdytyksessä, ennen kuin ryhtyi kirjoittamaan juttuja kimppa-asunnosta vuokraamassaan huoneessa.

Mietin hetken keväällä, että kannattaako minun ottaa ollenkaan asuntoa Helsingistä, mutta uskoin optimistisesti, että jossakin vaiheessa pääsen toimitukseen ainakin osa-aikaisesti ja silloin kannattaa asua Helsingissä.

toimitusharjoittelija Minja Viitanen, STT

Etätöissä ei näe kokonaiskuvaa

Etätöissä Viitanen on tehnyt niin sanottuja reportterivuoroja eli kirjoittanut lähinnä pidempiä juttuja. Talon tapoihin totuttelu on ollut sitä myötä vähemmän kiireistä, mutta esimerkiksi työtovereihin tutustuminen ei ole ollut kovin helppoa videoyhteyden välityksellä.

Toimitustyöskentelyn kokonaisuutta on myös vaikea hahmottaa vain toimitusjärjestelmän juttuvirtaa seuraamalla.

Etätöissähän minä en varsinaisesti näe, mitä muut tekevät ja miten esimerkiksi isoissa uutistilanteissa kommunikoidaan.

Kesäkuussa Viitanen on jo päässyt työskentelemään enemmän toimituksessa. Isoin uutistapahtuma, jota hän on seurannut läheltä, oli keskustan puheenjohtajan Katri Kulmunin ilmoitus jättää valtiovarainministerin tehtävä viestintäkoulutukseensa liittyneen kohun seurauksena.

Vaikkei toimituksessa silloinkaan ollut paikalla kuin muutamia ihmisiä, niin vähän enemmän lähti ääntä ihmisistä. Olin itse silloinkin repparivuorossa, mutta sellaista nopeaa uutistilannetta oli hauska seurata vierestä.

Korona hiipii mukaan teksteihin

Työskentelyolosuhteiden lisäksi koronavirustauti on ollut vahvasti läsnä myös Viitasen kirjoittamissa teksteissä.

Kun olin koko kevään lukenut itse paljon koronauutisia, niin oli kauhea into kirjoittaa jostain muusta. Mutta aina kun yrittää ideoida aihetta, joka ei liity koronaan, niin loppujen lopuksi se pitää kuitenkin vähintään mainita jutussa.

STT:ssä Viitanen on kirjoittanut muun muassa korona-ajan lemmikkibuumista ja siitä, miten suomalaisartistit suhtautuvat ammatinharjoittamisen vaikeuksiin. Terveydenhuoltoa sivuavia juttuja tehdessään hän on huomannut, että monet haastateltavat ovat jo rutinoituneet kommentoimaan korona-aiheita.

Monilta tulee kyllä aika valmiiksi mietittyjä vastauksia.

Vaikka harjoittelujakson alkupuoli on mennyt pidempien juttujen parissa, Viitanen kertoo pitävänsä ennen muuta uutiskirjoittamisesta. Siksi pian alkava perehdytys niin sanottuihin toimituksen pikavuoroihin on mieleen.

Sitä kyllä odotan, että pääsen kiinni nopeampaan uutistyöhön.