Pimiö vessassa ja kuvat puhelinlinjoja pitkin – lehtikuvalaiset kertovat uutiskuvaamisen muutoksesta

Uutiskuvaajat lähettävät nykyään ensimmäiset kuvat keikoiltaan kotitoimitukseen suoraan kamerasta, heti keikan päätyttyä tai jopa sen aikana. Toisin oli ennen. Pitkän uran Lehtikuvassa tehneet kuvaaja Markku Ulander ja kopisti Virpi Leinonen kertovat videoilla, miten kuvaaminen ja kuvien käsittely ovat muuttuneet heidän uransa aikana.

Kun kuvaaja Markku Ulanderin aloitti uransa Lehtikuvassa vuonna 1986, kuvatoimiston kuvaajat joutuivat matkoillaan kehittämään kuvansa itse ja lähettämään ne analogisesti puhelinlinjoja pitkin. Usein hotellihuoneen vessa muutettiin pimiöksi.

Suurennuskone pystytettiin pöntön päälle ja altaat lattialle. Siinä sitten kontallaan tehtiin kuvia punaisen valon valaistuksessa.

Kuvaaja Markku Ulander

Mustavalkoisen kuva lähettäminen kesti peräti seitsemän minuuttia. Näin siis silloin, jos lähettäminen sujui ilman ongelmia. Mitä moninaisimpia ongelmia saattoi kuitenkin ilmaantua.

Hotellin keskus saattoi tulla väliin huutelemaan, että puhutaanko täällä vielä, kun kuuluu vain piipitystä.

Kuvaaja Markku Ulander

Filmiaikana yhdeltä keikalta otettava kuvamäärä oli hyvin rajallinen. Esimerkiksi jääkiekko-ottelun kuvamäärä oli vain 5 rullaa, 180 kuvaa, koska vain sen verran mahtui kehityspurkkiin. Nykyään kuvaaja ottaa pelkästään ensimmäisestä erästä yli 300 kuvaa. Ensimmäiset 6-8 kuvaa lähetetään heti ensimmäisellä erätauolla.

Olympiakisoihin jopa enemmän kuvalaborantteja kuin kuvaajia

Kopisti Virpi Leinonen aloitti työt Lehtikuvassa valokuvalaboranttina vuonna 1979. Leinonen ehti työskennellä Lehtikuvassa yli 40 vuotta ennen eläkkeelle jäämistään. Tuona aikana työn tekemisen tapa muuttui täysin, oikeastaan ammattikin.

Aikanaan esimerkiksi olympialaisiin saattoi lähteä laboratoriohenkilökuntaa jopa enemmän kuin kuvaajia.

Se oli massiivinen laitos, joka sinne lähti mukaan. Sinne lähti valtavasti koneita ja kojeita ja laitteita.

Kopisti Virpi Leinonen

Digikameroiden esiinmarssi mullisti työn lopullisesti. Yksi kuvaaja, kamera ja tietokone hoitivat ison osan työprosessista. Kuvia käsitteleviltä tarvittiin kuitenkin yhä kykyä lukea kuvaa, ymmärtää värejä ja valoa.

Lehtikuva mittavasta printtikuvien arkistosta tarvittiin kuvia myös digiaikana. Niiden digitoinnissa käytettiin aivan samoja periaatteita kuin aikoinaan kuvien valmistamisessa.

Valokuvaajan mielenmaisemaa noudattaen. Hänhän sen valokuvan isä tai äiti on joka tapauksessa.

Kopisti Virpi Leinonen