Kenguruiden rinnalle ilmestyivät kojootit – STT:n yövuoroja tehdään nykyään myös Yhdysvaltojen länsirannikolta

Los Angelesissa eletään alkuiltapäivää, kun Arttu Mäkelä avaa tietokoneensa ja aloittaa työvuoronsa STT:n yötoimittajana. Mäkelän ja hänen avopuolisonsa Airbnb-asunnolta on sata metriä Tyynenmeren rantaan, eikä ikoniselle Venice Beachillekaan ole kuin kilometrin matka. Sitä vastoin tietotoimiston uutisten päälukijakunta on tuhansien kilometrien päässä: kontrasti on melkoinen, kun kotimaassa illat pimenevät nopeaan tahtiin ja Yhdysvaltain länsirannikolla aurinkoa ja lämpöä riittää tässä vaiheessa vuottakin.

Mäkelä kokee, että maantieteellinen etäisyys Suomeen ja Euroopan tapahtumiin on osaltaan vapauttavaa.

On hieman helpompi lähestyä Ukrainan sodan kaltaisia uutisaiheita, kun ne eivät ole niin lähellä. Suhtautuminen ei ole niin tunnepitoista.

toimittaja Arttu Mäkelä, STT

Mutta onhan se erikoista, että ulkona kaduilla ei todennäköisesti tule vastaan yhtään ihmistä, joka olisi lukenut työvuoroissa tehtyjä juttuja.

Yövuoroja tehty pitkään Australiassa

Suomessa Mäkelä on keskittynyt viime vuodet pitkälti yövuorojen tekemiseen. Koronapandemia vaikutti vuorojärjestelyihin kahdella tavalla: yövuoroja oli kätevä tehdä etänä ja toisaalta vuoroja oli paljon tarjolla, sillä Australian tiukka rajasulku esti STT:tä lähettämästä Sydneyyn työkiertoon uusia ”uutiskenguruita” edellisvuosien tapaan. STT oli siirtänyt yövuorotoimintansa tehtäväksi pääosin Australiasta jo vuonna 2014.

.

Vaikka koronaan liittyvä rajasulku päättyi, viisumien saaminen Australiaan on yhä hankalaa. Koska STT:llä on paljon hyviä kokemuksia työkiertomahdollisuudesta ja yövuorojen tekemisestä päivätöinä, uutistoimistossa ryhdyttiin etsimään halukkaita Pohjois-Amerikkaan lähtijöitä.

Yhdysvaltojen työkierrot ovat noin puolen vuoden mittaisia. Ne ovat siten selvästi lyhyempiä pätkiä kuin työkierrot Australiassa, jossa osa toimittajista on asunut yli kaksi vuottakin.

Asemapaikka liberaalissa luoteiskulmassa

Toinen tuore Atlantin yli matkannut ”uutiskojootti” on Anne Salomäki. Hän valitsi asuinpaikakseen Oregonin osavaltion suurimman kaupungin Portlandin, joskin Salomäki viettää kuukauden myös Seattlessa.

Salomäki halusi asua paikassa, jossa arki sujuu ilman autoa ja vapaa-ajalla on mahdollisuus päästä metsään. Tärkeä valintakriteeri oli myös ilmapiiri, jossa pohjoismainen hyvinvointivaltio ei ole kirosana.

Portlandissa aktiivinen antirasismi ja sukupuolten moninaisuuden ja tasa-arvon kunnioitus näkyvät keskusteluissa ja esimerkiksi syrjintää vastustavissa kylteissä liiketiloissa ja niiden ulko-ovilla.

toimittaja Anne Salomäki, STT

Mäkelän tavoin Salomäkikin on ehtinyt lomailla työkierron yhteydessä. Kaliforniassa, Arizonassa ja Nevadassa pikkukaupunkeja kiertäessä näkyi signaaleja myös toisenlaisesta yhdysvaltalaisesta arjesta. Esimerkiksi Nevadassa hotellin kylteissä kiellettiin käyttämästä petivaatteita auton tai aseiden puhdistamiseen. Yöpyjien oli myös allekirjoitettava lappu siitä, että he eivät pidä mukanaan ladattua asetta hotellihuoneessa, hotellin kasinolla tai ravintolassa. 

Suuria sosioekonomisia eroja

Arttu Mäkelä oli vieraillut Yhdysvalloissa kerran aiemmin ennen työkiertonsa alkua.

Kun tulee tänne, huomaa, että vaikka mikään ei ole tuttua, kaikki on tuttua. Pienestä pitäen on pommitettu tajuntaan amerikkalaista todellisuutta.

Arttu Mäkelä

Mäkelä kertoo olettaneensa, että paljon puhuttu kansakunnan jakautuminen näkyisi voimakkaamminkin Yhdysvalloissa. Kantaaottavia t-paitoja tulee kyllä vastaan, ja loppukesään ajoittuneen lomansa aikana hän näki autoillessaan runsaasti politiikkaan liittyviä kylttejä ihmisten pihamailla. Monet kyltit olivat olleet paikallaan jo ilmeisen pitkään, sillä ne liittyivät Donald Trumpin voittoon päättyneisiin vuoden 2016 presidentinvaaleihin.

Mäkelä sanoo odottaneensa, että politiikka olisi kuitenkin enemmänkin esillä esimerkiksi ihmisten puheissa.

Selvemmin jakautuminen eri leireihin näkyy niin, että sosiaalisen ja taloudellisen tasa-arvon erot ovat räikeitä. Täällä Los Angelesissa on esimerkiksi paljon kodittomia, mutta ei heitä näy varakkaiden asuinalueilla.

Kodittomat ovat yleinen näky myös Portlandissa, Salomäki kertoo. Tietyillä alueilla kaupungin ydinkeskustassa on päiväsaikaankin levotonta ja huumeita käytetään avoimesti.

Osa on todennäköisesti kodittomia vilpittömästi taloudellisista syistä. Toiset tarvitsisivat selvästi moniammatillista apua, mutta sitä ei tämänkaltaisessa järjestelmässä kovin helposti saa, jos se on Suomessakin usein vaikeaa.

Anne Salomäki