27. toukokuuta 2021

Lehtikuva 70 vuotta: Kamerankäyttöä myytiin kansalle some-ajastakin tutuin argumentein jo yli sata vuotta sitten

Kaksi Lehtikuvan työntekijää testaamassa kamerakalustoa.
Lehtikuvan Holger Eklund ja Doris Alén kuvattuna ilmeisesti vuonna 1953. Eklund oli valokuvaaja, ja yli 30 vuoden uran Lehtikuvassa tehnyt Alén päätyi alkujaan yritykseen töihin valokuvalaboranttihaun kautta. Lehtikuva / kuvaaja tuntematon

Kun kuvatoimisto Lehtikuva perustettiin vuonna 1951, suomalaisessa harrastajavalokuvauksessa elettiin kolmatta aaltoa. Hieman suoraviivaistetun jaottelun mukaan ensimmäinen vaihe oli alkanut jo 1800-luvun lopulla, kertoo kokoelma-amanuenssi Sofia Lahti Suomen valokuvataiteen museosta. Lahden mukaan Kodak toi tuolloin markkinoille kameroita, joilla operointi ei enää vaatinut intohimoista harrastuneisuutta ja kemian opiskelua, vaan vähemmän vihkiytynytkin asianharrastaja sai – valokuvaliikkeen avulla – kuvia otettua.

Toki tuolloin läheskään kaikilla ei vielä ollut siinä määrin luppoaikaa ja ylimääräisiä varoja, että harrastaminen olisi muuten onnistunut.

Sofia Lahti, kokoelma-amanuenssi, Valokuvataiteen museo

Harrastajavalokuvaamisen tai kansankuvaamisen toisen aallon Lahti sijoittaa 1920- ja 1930-luvuille, jolloin joissakin työläisperheissäkin alkoi olla kameroita. Kolmas vaihe alkoi sotien jälkeen 1950-luvun taitteessa: kameratekniikka oli kehittynyt jatkuvasti toisen ja kolmannen vaiheen välissä, mutta laitteita ja filmejä ei saanut sotavuosina hankittua normaalisti ja taloudellisesti niukkoina aikoina harrastukset olivat muutenkin sivuroolissa.

Lomamatka ilman kameraa on turha

Lomaileva suomalaisperhe nauttii auringosta, taka-alalla auto ja matkailuvaunu.
Vanhoissa kameramainoksissa valokuvausharrastus liitettiin usein liikkuvaan ja moderniin elämäntapaan. Lehtikuva / Ensio Ilmonen

Varhaisista suomalaisista valokuvaharrastajista on Lahden mukaan erotettavissa kaksi ryhmää: perheenjäseniään ja koti-idyllejään kuvanneet niin kutsutut näppäilijät ja toisaalta taiteellisesti kunnianhimoisemmat harrastajat.

Ei ole varmastikaan yllätys, että omien läheisten kuvaaminen on kiinnostanut jo varhaisia valokuvausharrastajia. Toisaalta heti amatöörien käyttöön tarkoitettujen, helppokäyttöisten kameroiden yleistyttyä markkinavoimat ovat pyrkineet myymään ihmisille ideoita siitä, millaisissa tilanteissa kameraa kannattaa käyttää.

Visuaalisen kulttuurin tutkimuksen professori Asko Lehmuskallio on tutkinut yli sadan vuoden takaisia Kodakin mainoksia. Hänen mukaansa valokuvausharrastuksen yleistyminen on vahvasti kytköksissä markkinoinnin kehitykseen, sillä kameratuotteita mainostettiin runsaasti. 1900-luvun taitteen mainoksissa kehotettiin kuljettamaan kameraa mukana esimerkiksi pyöräillessä tai autoillessa ja ottamaan se mukaan juhlatilaisuuksiin.

Tosi vahvasti käytettiin sen kaltaista argumentointia, että kameran mukanaolo tuplaa matkan elämyksellisyyden tai sen arvon. Ja että lomamatka ilman kameraa on hukattu lomamatka.

Asko Lehmuskallio, visuaalisen kulttuurin tutkimuksen professori, Tampereen yliopisto

Monet ihmisille tuolloin kaupatut kameran käyttötarkoitukset ovat hyvin linjassa sen kanssa, miten kameraa totuttiin käyttämään myöhemmin 1900-luvun aikana. Lehmuskallion mukaan ei voida kuitenkaan osoittaa suoraa syy-seuraussuhdetta siitä, että mainokset olisivat luoneet niin sanotusti koodiston oikeaoppiselle valokuvausharrastukselle.

Voidaan pohtia, että ovatko alkuaikojen markkinamiehet löytäneet jo varhaisessa vaiheessa merkittäviä kamerankäyttötapoja ja pyrkineet edistämään niitä vai syntyvätkö tietynlaiset toisteiset tavat käyttää kameraa ikään kuin luonnostaan.

Kamerakännykät toivat tasa-arvoa

Myyjä ja asiakas kameraliikkeessä kuvattuna.
Kamerakaupan myyjätär esittelee kameraa asiakkaalle 1950-luvun loppupuoliskolla otetussa kuvassa. Lehtikuva / kuvaaja tuntematon

Vaikka valokuvausharrastus alkoikin Suomessa yleistyä 1950-luvulle tultaessa ja ihmisten vaurastuessa, ei harrastekuvaamisen maailma ollut vielä pitkään tasa-arvoinen. Jos perhe omisti kameran, se oli usein leimallisesti isän kamera, Lehmuskallio huomauttaa.

Kansankuvaamisen kannalta on aika uusi asia, että kuvaamiseen ei tarvita jonkun lupaa tai apua kuvaamiseen ja kuvien kehittämiseen. Kuvausvälineet ovat henkilöityneet oikeastaan vasta kamerakännyköiden yleistyttyä.

Tilastokeskuksen vapaa-ajankäyttöä koskevassa katsauksessa todettiin 1990-luvun alkupuolella, että teknisiä taitoja edellyttävä luova toiminta on perinteisesti kuulunut miesten vapaa-aikaan. Julkaisun mukaan valokuvien kehittämisen osalta traditio alkoi murtua vasta 1980-luvun kuluessa.

Myös uutiskuvaamisen maailma on ollut perin miehinen. Esimerkiksi Lehtikuvan 70-vuotisen historian aikana valtaosa yrityksen valokuvaajista on ollut miehiä.

Historia selittänee osin sitä, millaisia reaktioita Lehtikuvan valokuvaaja Emmi Korhonen on työssään kohdannut. Korhonen kertoi työstään STT Viestintäpalveluiden blogissa vuonna 2018:

Eduskunnassa muutamat vanhemmat miehet ovat joskus kysyneet epäilevästi, että ”mihinkä sä kuvaat?”, ikään kuin nuori nainen ei voisi tehdä tätä työtä.

Emmi Korhonen, valokuvaaja, STT

Muistoksi vai muita varten?

Nainen kuvaa itseään ja käsilaukkuaan kadulla.
Nainen kuvauspuuhissa Bulevardilla Helsingissä heinäkuussa 2020. Lehtikuva / Jussi Nukari

Digitalisaatio ja teknologinen kehitys on aidosti tuonut kamerat kaikkien ulottuville, mutta valokuvaamisen perusmotiivit ovat Sofia Lahden mukaan pysyneet monelta osin samankaltaisina kuin menneinä vuosikymmeninä.

Ihmisiä kiinnostavat ihmiset ja erityisesti oman elämänpiirin ihmiset. Kuvia otetaan, kun halutaan muistaa joku asia tai näyttää myöhemmin kuva ihmiselle, joka ei ole ollut kokemusta jakamassa.

Sofia Lahti, kokoelma-amanuenssi, Valokuvataiteen museo

Toisaalta oman aikamme kansankuvaamista leimaa Lahden mukaan se, että ihmiset ottavat kuvia, joita he eivät ehkä ottaisi lainkaan, jos teknologia ei mahdollistaisi niiden välitöntä jakamista ja esittelyä muille. Näillä kuvilla ei myöskään välttämättä ole suurempaa merkitystä kuvien ottajalle itselleen.

Nykyisin siihen, mitä kuvataan ja mitä kuvia jaetaan muiden kanssa vaikuttaa myös sosiaalinen media – se kannustaa tai jopa yllyttää jakamaan kuvia. Lahti kuitenkin muistuttaa, että vanhoista valokuva-albumeista ja jälkipolville tarkoituksella säästetyistä otoksista ei voi päätellä, mitä kaikkea menneiden sukupolvien edustajat ovat kuvanneet.

Välillä näkee vanhoja albumeita, jotka on selkeästi tarkoitettu yksityiseen käyttöön, ei kylään saapuville naapurintädeille esiteltäviksi. Kuvata on voitu mitä vaan, mutta säädyllisyysajattelu kuvien esittelyn suhteen on ollut erilainen.

.

Lehtikuvan perustamisen 70-vuotisjuhlavuoden merkeissä STT:n kotisivujen blogissa julkaistaan kuluvan vuoden aikana kuvatoimiston historiaan liittyviä blogikirjoituksia. Voit tutustua sarjan aiempiin osiin klikkaamalla tästä. Marraskuussa Päivälehden Museossa Helsingissä aukeaa Lehtikuvan juhlanäyttely.