Sanajärjestys

Suomen kielen sanajärjestys on suhteellisen vapaa. Tapana on sijoittaa tuttu asia alkuun ja uusi lauseen loppuun. Uutinen on siis lauseen lopussa eikä alussa. Tämä koskee niin otsikkoa kuin kaikkia juttutyyppejäkin. Erityisen tarkkana kannattaa olla viivassa ja otsikossa, joissa lukija ei asiayhteydestä voi päätellä, mikä tieto on uusi ja mikä vanha.

Piia-Noora Kauppi sai aikakauslehtipalkinnon

Valtion tiedonjulkistamispalkinto Lisa Hovinheimolle

Ensimmäisessä lauseessa ajatus on, että europarlamentaarikko (tuttu asia) sai palkinnon (uusi tieto). Toisessa esimerkissä kerrotaan, kuka sai (uusi tieto) tutun palkinnon. Jos otsikossa on eri sanajärjestys kuin kärkilauseessa, näyttää siltä, että toimittaja ei ole osannut päättää, kumpi on uusi tieto.

Vastaavasti otsikossa on luontevampaa kertoa, että

Hyvinkäältä löytyi asekätkö
kuin
Asekätkö löytyi Hyvinkäältä.

Jälkimmäinenhän sisältää oletuksen, että lukija tietää, mistä aseista on puhe.

Sama sääntö sanajärjestyksestä koskee myös niin sanottua jälkijohtolausetta, joka esiintyy suoran lainauksen perässä.

Vastuullinen kuluttaminen ja muotoilu kiinnostavat nuoria. Nuoret haluavat tietää selkeästi, mitä kulutusvalinnoillaan tukevat.
–Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että muotoilun, tuotesuunnittelun ja vastuullisuuden merkitys menestystekijöinä kasvaa, arvioi Suomalaisen Työn liiton toimitusjohtaja Lars Collin.

Collin esiintyy tässä ensimmäistä kertaa. Myöhemmissä jälkijohtolauseissa sanajärjestys on suora, koska Collin on jo tuttu.

Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta tuntee kotimaisuudesta kertovan avainlipun, Collin huomauttaa.